KALAMUSHENKILÖ

Kuten jo aiemmassa päivityksessä totesin, majoitus tämän työharjoittelupätkän aikana tapahtuu Budapestin ulkoupuolella, Szentendren pikkuruisessa turistien ja mummojen täyttämässä postikorttikylässä. Täällä sijaitsee näitä vaihtojuttuja hoitavan tahon toimisto, joka siis samalla palvelee vaihtareiden majoituspaikkana… Perehtykäämme siis siihen mitä mukavuuksia meille on tarjolla.

Tuohon oli loistavilla piirtäjäntaidoillani hahmotellut yhden nurkan Common roomista, joka siis on tarkoitettu kaikkien yleiseksi tilaksi silloin kun majoituksessa hengaillaan. Samasta tilasta löytyy myös iso pöytä ja pirun rumia tauluja aikaisempien vaihtareiden valokuvista, sekä keittiö, jossa ei saa tehdä ruokaa. Ja vessa, josta löytyy kylpyamme, mutta ei telinettä suihkulle. Useimmiten täällä on tosin niin kylmä, ettei liiemmin tee mieli viettää siellä aikaa.

Szentendre itsessään on kyllä mitä kaunein ja kuvauksellisin paikka, minkä takia en yrittääkään vangita senviehätystä muutamalla hataralla tussikynän viivalla. Menkää itse katsomaan. Rakastan eksyä sen pikku kaduille, kun mitään vaaraa ei ole etteikö sattumalta löytäisi takaisin kotiovelleen. Ja tykkään kyllä myös tuosta ikkunasta avautuvasta maisemasta, mutta miksi ihmeessä niitä kelloja pitää soittaa koko ajan. Yrittääkö ne pitää itse ukko jumalankin hereillä?

Eli näin. Tuossa on käytännössä elintilani. Sentään huoneet ovat olleet suhteellisen vajaita, mutta yksinolosta en kyllä ole päässyt nauttimaan. (Huokaus)

Eli nyt erittelen muutaman tyypin näistä ihanista vaihtaritovereistamme…

Nuo siis lähtivät jo muutama viikko sitten, mutta enemmänkin riemukkaita hetkiä tuli näiden “kulttuurierojen” puolesta ja eipä kyllä siitä niiden englannistakaan aina tolkkua saanut.

– We go to a club yesterday.

– What kind of club? Like a dance club?

– No dance. Just drinking.

Olivat siis olleet Szentendren lähipubissa ryyppäämässä. En muutenkaan oikein usko, että vapaa-ajallaan laittoivat varvastakaan kylän ulkopuolelle…

Mutta se siis on huomattavasti enemmän jees kuin nämä teinit, joidenkin kanssa piti elellä kolme viikkoa. Stefan puhuu ihan hyvää englantia, tosin käyttää jatkuvasti saksalaisia sanoja kuten “kühlschrank” ja odottaa miun ymmärtävän. Opin myös, että Saksassa “guten Morgen” lyhentyy ihan vaan suomalaisittain “Moiksi.” Niinpä sitten moikkaillaan aina toisiamme.

Stefanin lisäksi Szentsussa majailee vielä kaksi muutakin saksalaista tyttöä. Ei tämä nyt silleen hullumpi paikka ole, mutta pakko vielä vähän valittaa levolliseksi lopuksi….

Tagit: asunto, kulttuuri, reissu, vaihtari.